...naapurin lattia

Törmäsin naapuriin tänään raksallakäydessä (naapureihin törmääminen raksallakäydessä ei ole kovinkaan hankalaa, koska tontit ovat postimerkin kokoisia joten kaikki pörräävät siinä pienellä alueella näin keväisin) ja kysyin josko voisin käydä katsomassa sitä heidän betonilattiaansa. Sopihan se, ja vaikka minulla lievä kiire olikin, niin kävin samantien. Ja voi apua, miten ihana se oli! He olivat värjänneet sen ensin happokäsittelyllä mustaksi, ja lakanneet sitten. Lattia oli kiiltävä, mutta betonille ominainen epätasaisuus näkyi kuitenkin pinnassa, sekä struktuurina, että värin vaihtelevuutena. Siis ei ihan tällainen, mutta melkein:

Heillä oli myös lattia, joka oli vain lakattu ilman happovärjäystä, ja betoninsävy (se kaunis vaalean mudansävy, tiedättehän) oli kadonnut jonnekin, tilalla oli sellainen lämmin kinuskinruskea sävy. Ei se paha ollut, mutta ei yhtään sitä mitä olin ajatellut, kuvittelin tosiaan että väri vain vähän tummenee lakkauksen myötä, eikä muuta sävyään. Mutta happokäsittely ei kuulemma maksa kamalasti, ja innostuinkin varovasti jo tuollaisesta tummemmasta lattiasta. En oikein saanut selvää netissä olevasta värikartasta, jotta löytyiskö sieltä sitä haluamaani mudansävyä, joten täytynee käydä paikan päällä firmassa kyselemässä. Jokatapauksessa kaikki ennakkoluuloni betonilattiaa kohtaan ovat nyt haihtuneet, enkä enää mieti alituiseen jotain muutakin vaihtoehtoa. Naapurin koti oli muutenkin kyllä ihan sisustuslehtikamaa, joten inspiroiva oli visiitti, joskaan kaikessa kiireessä ehdin harmittavan vähän rekisteröidä.