...kylmä hiki

Tämän perjantain kunniaksi ynnättiin viime aikoina maksetut laskut exceliin, ja tarkasteltiin budjettia. Toimitus sujui lyhykäisyydessään siten, että aloitettaessa olimme jäykkiä kauhusta, ja lopussa mielen valtasi raukeus, taas ainakin hetkeksi aikaa. Kuulostaa tutulta kaavalta muuten, monen muunkin tapahtuman suhteen.

Ihan täysin ei budjetin suhteen ole  mahdollista rentoutua ollenkaan, edelleen ollaan kybä miinuksella mutta nyt ei ollut ainakaan tullut uusia ylityksiä, oltiin kai saatu vähän kiinnikin jos oikein muistan. Miinuksella oleminen sen sijaan - no, siihenhän olisi pitänyt jo melkein tottua. Pakkasta on budjetti näyttänyt aina siitä kellarista saakka. Kellarin tarve perustustaparatkaisuksi kun tuli hieman yllättäen, ja meillä oli pieni kiire päästä eteenpäin projektissa, saada lupapaperit odottelemaan sitä huikeaa kolmen kuukauden käsittelyaikaa, ja päästä vielä sulan aikana tekemään ne perustukset. Tuli siis hötkyiltyä - budjetointi kellarin suhteen jäi puutteelliseksi, jolloin kokonaisuuteen tuli aika iso epävakaa alue. Pienennettiin kellarin päälle tulevaa taloa vähän, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisimme voineet käyttää enemmän aikaa sen miettimiseen, miten kustannuksia voisi vielä karsia. Note to self ensi kerraksi (ja kaikille talonrakentamista suunniteleville): suunnitteluun EI voi käyttää liikaa aikaa. Ja: budjetointi on työvaihe, jota ei tule tehdä ylimalkaisesti. Onneksi joitain kohtia on laskettu vähän yläkanttiin, esim. keittiön osalta tullaan alittamaan budjetti (siitäkin huolimatta, että hankkisin sinne sen kalliin tapetin...). Mutta sinne ei tule kivitasoa. Ei se mitään, pystyn elämään laminaatin kanssa, vaikka haaveenani olikin aidot materiaalit. Tosin onhan laminaattikin aito silloin kun se ei jäljittele puuta tai kiveä :)

Sitäpaitsi tämä pakkanen harmittaa. Tuon budjetinkin suhteen. Se saakutin  halvatun keleen  onneton maalämpö ei vielä toimi - vaikka ehdimme jo toimivasta ja edullisemmasta lämmitysmuodosta iloita. Ilmaus oli kaiketi tehty puutteellisesti, joten pumppu kulautteli keruunestettä siihen tahtiin, jotta jouduimme katkaista lämpökaivokierron ja siirtyä käyttämään pumppua sähköllä. Ja kiitos vaan, samantien tuli nämä arktiset pakkaset. No, ensi viikolla jonkun pitäisi tulla ilmaamaan se uudestaan. Saapa nähdä liikkuuko siellä kaivossa tällä kelillä mikään.

Muisteltiin juuri, kuinka vuosi sitten näihin aikoihin heiteltiin lunta pois kuopasta täyttöjä varten. Kellari oli viimein saatu valmiiksi. Ja intohimoisen kellarin harkkovalujen lämmityksen (öljypolttimilla yms) seurauksena sulamisvettä oli valunut joitakin määriä peittopressuja pitkin kuopan pohjalle, ja tietenkin jäätynyt sinne. Maanrakentajien oli tarkoitus tulla seuraavana päivänä täyttämään kuoppa, ja kilkuteltiin sitä jäätä kahdestaan miehen kanssa iltamyöhään rautakangilla ja lapioilla, mutta ei siltikään saatu kaikkia pois. Maanrakennustyypit hakivat seuraavana päivänä vielä lämpömatot sulattamaan loput jäät ja roudat, jottei tule myöhemmin mitään ikäviä ylläreitä esim .viemäriputken murtumisen muodossa. On tässä niistä ajoista edetty. Tarvitsee vain muistella niitä viimetalvisia hommia, niin jopa raudotusverkkojen kantaminen alkaa tuntua ihan mielekkäältä. Muuten saatan erehtyä vihaamaan sitä...